Karjalan Heili: On vain matala askel

Uutiset | päivitetty ti 30. elokuuta 2011 13:43:45

On vain matala askel

Noljakan nylkyttäjät kumartavat sekä Joensuun kauneimmalle kaupunginosalle että Lasse Virénille. Noljakan nylkyttäjillä ei ole missään vaiheessa käynyt mielessä vaihtaa seuran nimeä.Paitsi ehkä joskus, mutta ei silloinkaan vakavissaan.

- Kun ilmoittaudumme johonkin juoksukisaan tai pyydämme kaupan kassalta alennusta ja kysytään seuran nimeä, sitä ei oteta todesta. Ei muka voi olla sellaista oikeaa urheiluseuraa kuin Noljakan nylkyttäjät. Kerromme sitten, että olemme rekisteröity yhdistys, Jari Määttänen kertaa.

- Noljakkakin pitää tavata, kun menee toiselle puolelle Suomea, saati sitten nylkyttäjistä. Kun he sitten tajuavat sen tai saavat jonkin kummallisen mielleyhtymän, he alkavat nauraa, Juha Pernu lisää.

- Vaikka se on vain matala askel suoraan suomennettuna, Jussi Rytkönen kiteyttää.

Päätavoitteena terveys

Noljakan nylkyttäjät sai alkunsa syksyllä 1999. Juoksua harrastavilla Jari Määttäsellä ja Erkki Sankarilla oli tapana heittää silloin tällöin yhteislenkkejä Noljakan maastoissa. Pikkuhiljaa kaksikon mieleen iskostui kipinä maratonista, mikä osaltaan motivoi jatkamaan juoksuharrastusta sohvapottuilun sijaan.

Pitkien lenkkien aikana Määttänen ja Sankari ehtivät huumorimielessä pohtia, minkä seuran nimissä he tulevan maratoninsa juoksisivat. Jostain pintaan nousi nimi Noljakan nylkyttäjät, joka on kunnianosoitus paitsi seuran kotipaikalle myös juoksemisen luonteelle. Noljakan nylkyttäjien juoksutyyli on kuin Lasse Virénillä 70-luvulla: matala vaan ei yhtä vetävä.

Tällä hetkellä Noljakan nylkyttäjien juoksulenkeillä viipottaa kymmenisen kestävyysjuoksun ystävää.

Uudet jäsenet ovat seuraan tervetulleita, mutta kovin suureksi Noljakan nylkyttäjiä ei ole tarkoitus paisuttaa. Jo harjoitusten sopimisenkin kannalta pieni jäsenmäärä on toimiva ratkaisu.

Seuran jokavuotisena tavoitteena on juosta yksi maraton, jonka lisäksi monet taittavat myös puolimaratoneja ja muita lyhyempiä matkoja. Maratoneja nylkyttäjät ovat taittaneet lähiseutujen ohella Helsingissä ja Tukholmassa.

- Emme ole huonoja, emmekä huippuja. Päätavoitteenamme on pysyä terveenä, seuran puheenjohtaja Ahmed Saoud taustoittaa.

- Jokainen on oman tasoisensa juoksija. Joillain juoksijoilla on ollut joskus treenipiikkejä, jolloin maraton on juostu 3.30:een. Enimmäkseen tämä on kuitenkin peruskuntoilua ja yhdessäoloa, Jussi Rytkönen mainitsee.

- Voisi muotoilla, että kyllä kestävyysjuoksu kotiolot aina voittaa, Jari Määttänen veistelee.

Kovaa ja hitaasti

Kestävyysjuoksuharrastuksen edistämisen ohella Noljakan nylkyttäjiä yhdistää talkoohenki. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen antaa heidän mukaansa paljon lisäenergiaa myös arjen työpuhteisiin.

- Seuran perustusasiakirjassa on mainittu, että yhdistyksen tarkoituksena on kehittää jäsentensä henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Luulen, että työnantajammekin ovat tyytyväisiä, sillä sairastamme hyvin vähän, Jari Määttänen huomauttaa.

Yhteislenkkejä nylkyttäjät heittävät muutaman kerran viikossa. Harjoituksissa he juoksevat peruslenkkejä, joiden pituudet vaihtelevat 10 kilometristä 20:een.

Kisojen lähestyessä matkat pitenevät.

- On jännää, miten harjoitukset muotoutuvat. Useinkaan emme ennen lenkkiä sovi, että juoksemme kovan lenkin. Lähdemme vain lenkille, ja sitten joku ehkä hieman uhoaa, että juostaanko vähän kovempaa tänään. Tai jos joku sanoo, ettei jaksa, sitten menemme hiljaa, Jussi Rytkönen kuvailee.

Noljakan nylkyttäjät hankkivat vaihtelua juoksuunsa harjoittelemalla erilaisissa maisemissa, joiden löytäminen vaatii toisinaan autokyyteihin turvautumista.

Määttänen epäilee, ettei lähiseudulta löydy enää sellaista katua tai polkua, jolla Noljakan nylkyttäjät eivät olisi tassutelleet.

Mieluisimmiksi juoksumaastoiksi nylkyttäjät listaavat jalalle pehmeät alustat metsäautoteistä mäntykankaisiin.

- Ja 35 asteen pakkasilla Joensuun areena, Juha Pernu kiteyttää.

Tiina Sormunen